Gold Coast, Byron Bay, Hong Kong ja jäähyväiset.

Uudesta-seelannista saavuttaessa jäin australian tullissa kiinni kielletyistä aineista. Olin huomaamattani yrittänyt salakuljettaa hedelmiä. Tämä oli todella nolo tapaus, mm. koirat juoksi mun perässä ja turvatarkastuksen vempainten valot vilkkuivat ja niistä pääsi mieletön ääni. Tämän seurauksena, minun olisi pitänyt saada australiaan maahantulokielto, tai sitten ainakin 20 tuhannen dollarin sakot. Tai niin ainakin tämä saarnaava turvatarkastaja minulle sen esitti ja piti minulle puhuttelun mitä kaikkea olisin voinut tämän yhden omenan mukana voinut tuoda, ja kuinka koko australian luonto olisi voinut tuhoutua tämän johdosta. Bullshit sanon minä..Mutta täytyy tunnustaa että oli kyllä hetkellisesti aika orpo olo muiden matkaajien tuijottaessa mua kuin mitäkin terrorista. Australian tullissa syyllistäminen on armotonta.
Tästä jatkoin Gold Coastiin Surfers Paradiseen. Hostelli on Trekkers backpackers ja ihan siistinoloinen paitsi aamuisin ja suurinpiirtein tunnin välein saimme nauttia hostellin pitämistä kuulutuksista ja tuli aikalailla ripari fiilikset. Hostellissa oli suomalainen Maija työntekijä ja hän osasi neuvoa meille (minä, Tuija ja Henna) paikan parhaat aktiviteetit. Hostellin vieressä oli iso ostoskeskus, jossa sitten tulikin vietettyä aikaa näyteikkunaostoksilla. Rahaa ei nimittäin tässä vaiheessa ollut juurikaan tuhlattavaksi. Netti ja ruokakauppa oli kätevän etäisyyden päässä.
Surfers Paradise on todellinen turistirysä. Hetkellisesti paikkaa voisi luulla äkkisältään vilkastuna las vegasiksi, valoja nimittäin iltaisin on älyttömästä ja iltaelämä sen mukaista. Backpackereille tyypilliseen tapahtumaan klubiryömintään osallistuttiin Tuijan kanssa. 30 dollarin hintaan saimme kuljetuksen keskustaan, kävimme keilaamassa ja kahlasimme 4 klubia läpi muiden backpackerssien kanssa. Jokaisessa klubissa pääsymaksu sis.hintaan + 1 drinkki. Tanssittiin koko ilta ja olo oli sen mukainen seur.päivänä. Täällä ei nimittäin ole yökerhoilla aukioloaikoja..
Wet´n wildissa eli vesipuistossa käytiin testaamassa vesilaitteisto, jotka osa oli kyllä aika hurjia ja mahasta kirpas mukavasti useaan otteeseen. Olin taantunut 20 vuotta taaksepäin..
Rannalla käytiin ottamassa arskaa muutamaan kertaan, ilmat täällä surferilla ei oikein suosineet meitä, enkä muutenkaan ollut kovin innoissani tästä paikasta, koska täällä ei juurikaan ollut mitään nähtävää. Viikko meni kuitenkin nopeaan ja jatkoimme bussilla matkaa Byron bayhin.
Byron Bay se vasta olikin hieno paikka. Hostelli ensinnäkin oli unelma aamupaloinen ja uima-altaineen. Ranta oli 50 m päässä. Ranta oli huikea ja maisemat mahtavat. Täällä käytettiin ajasta suurinosa rannalla loikoiluun ja rusketuksen saalistamiseen. Yhtenä päivänä teimme retken Nimbien hippikylään, joka oli todellinen elämys. Täällä todelliset hipit asuivat. Rento meininki huokui hajuista päätellen reggaen tahdissa. Samalla reissulla visiteeratiin myös lähellä olevat vesiputoukset sademetsän siimeksessä. Oikein kiva retki !
Byron Bay on tunnettu majakasta, joka sijaitsee rannan aivan toisessa päässä mäen päällä. Tänne kävelimme reilun tunnin verran per suunta ja perskannikat kyllä tunsivat sen seuraavana päivänä. Byron Bay oli niin ihana piskuinen rento kylä, jossa olisin voinut viettää usemman hetken enemmän. Tänne ehkä joskus takaisin.
Byron Baysta matkustin bussilla Brisbaneen, jossa yövyin Tinbilly backpackers hostellissa viimeisin yön. Hyvästi Australia ! Oli oikein hyvä olo lähteä kotimatkalle onnistuneen reissun jälkeen. Hong Kongista mulla ei ollutkaan mitään hajua etukäteen ja koinkin positiivisen yllätyksen saavuttuani sinne. Hotelli oli mitä loistavin Regal Oriental. Normihuoneet olivat loppuneet, joten sain 3 yölle sviitin käyttööni. Aivan mahtavaa !
Sain käyttööni kaksi huonetta ja kylppärin. Tämä tuntui tosi oudolta kun vertaa siihen mihin oon tottunut näissä "kaikki jaetaan" aussihostelleissa.
Kävin Hong Kongin korkeimmalla kohdalla Victoria Peakissa, tallustelin Hong Kongin saarella, hotellini oli siis vastapäätä Kowloonin alueella ja näiden välillä matkustelin lautalla. Hong Kong oli tosi siisti, ihmiset ystävällisiä ja yllättävän moni osasi puhua englantia, johtuen ehkä englannin taannoisesta siirtomaavallasta. Tutustuin myös päiväretkellä Lantaun saareen, jossa kävin katsomassa maailman suurinta istuvaa pronssista budha patsasta. Kävin myös budhalais temppelissä ja perinteisessä kiinalaisessa Tai o:n kelluvassa kylässä. Täällä oli myös vaaleanpunaisia delfiineja ainoana paikkana maailmassa!!
Hong Kongissa shoppailumahdollisuudet oli mahtavat ja alennumyynnit juuri alkaneet. Tosin mitään en ostanut itselleni 0-budjetin vuoksi, lukuunottamatta paria tuliaista. Tänne olisi myös kiva palata uudestaan !
13,5. tunnin lentomatka Hong Kong - Lontoo ja 2,5 tuntia Lontoo - Hki. Tämä meni yllättävän sutjakkaan kotiinpääsyä odotellessa. Petri, Tuija ja Olli oli vastassa kentällä ja olo oli huikea !
Jouluaatto on nyt takana, ja jetlagin takia heräsin kuudelta aamulla, vaivoin sain pakotettua itseni valvomaan yhdeksään asti illalla. Nyt tietysti syön kinkkua ja kirjotan blogia. Olotila on tällähetkellä hieman sekava. On ihana olla takaisin, mutta kaikki tuntuu niin hassulta. Aamulla ei ole aurinkoa mihin herätä ja vaatteita pitää tunkea mieletön määrä päälle. Kevään harjoittelupaikka pitää etsiä, kouluhommia kuroa umpeen. Punttisalille pitäs saada raahauduttua muutaman kuukauden jälkeen ja työpaikka koulun ohelle jostain kekkastava. Arki koittaa, mä oon oikeestaa siitä tosi onnellinen, kun musta ei liioin oo niin rannalle makoilijaksi. Actionia pitää olla, muuten mä tylsistyn. Ja kyllä suomi on hyvä paikka asua, uskokaa pois vaan ! Ja mulla ihanat muistot matkalta. Kyllä kannatti lähteä !
Hyvää Joulua ja kiitos kaverit tuesta !!! Hali !

New Zealand !

Paljon on kulunut aikaa viimosen kirjelman jalkeen, pahoittelen. Ollin lahettya tein kovasti hommia, jotta sain tarvittavat tunnit kasaan harjoittelupaikassa ja yhtena viikonloppuna kavin Fraser Islandilla, eli maailman suurimmalla hiekkasaarella, jossa kasvaa myos sademetsaa. Retkella painettiin nelivetoautolla taysilla hiekkasarkalla ja kaytiin uimassa yhdessa saaren jarvista. Sademetsissa tuli myos kayskenneltya ja opeteltua paljon kasveista, puista ja elaimista. Oli hieno reissu, vaikka saa ei ollutkaan kovin hyva. Paivan jalkeen painoin takasin Brisbaneen ja tyttojen kanssa baariloihin, jossa viihdyttiinkin sitten hyvin aamuun asti. Onneks meilla oli kuskina suomalainen Samuli poika, joka piti meista oikein hyvaa huolta!

Tyot paattyivat ja lensin Brisbanesta Christchurchiin perjantai aamuna. Lentokentalta matka hotellille oli hammentava. Olinko tullut britanniaan? Pienet omakotitalot hyvin huollettuin puutarhoineen naytti taysin brittilaiselta. Jotkus sanovatkin jopa, etta Christchurch on brittaisempi, kuin itse britannia. Helppo uskoa !
Asetuin Hotel So nimiseen yopaikkaan, joka oli enemman kuin mita odotin. Todella mahtava hotsku jossa on hintalaatusuhde kylla kohdillaan. Nettikin on ilmainen (tallaiset pienet asiat nostattaa pienen rahattoman bacpackerin reissutunnelmaa suunnattomasti) !!
Christchurchissa tapasin Nooran, johon olin aiemmin Brisbanessa tutustunut. Nooran kanssa tsekkailtiin kaupunkia, kaveltiin, kaytiin syomassa, ajeltiin ratikalla jne. Hopoteltiin ja rentouduttiin, oli oikein hauskaa. Christchurch ei ollu niin suuri paikka mita luulin, ja vaikka olin kuullut tasta kaupungista paljon haukkuja, tykastyin itse siihen kovasti ! Noora oli juuri saapunut etela-saaren kierrokselta, jollaiselle olin itsekin lahdossa sunnuntaina, tai sunnuntaina siis piti lahtea.. Sunnuntaina odottelen koko paiva bussia, jonka piti siis lahtea 3 pm. Bussipysakilla 3.30 pm aloin ihmettelemaan etta kylla nyt onkin sitten bussit myohassa. Kysyin saman firman bussikuskilta asiasta ja han kertoi, etta ei tahan aikaan ole menossakaaan busseja..Sitten tajusin, et matkatoimisto jolta olin varannut reissun oli varannut bussin vahingossa vaaraan suuntaan. Onneks sain soitettua matkatoimistolle ja ne varasivat mulle bussin seuraavaksi aamuksi ja myos maksoivat mulle exta yolle majotuksen. Harmi oli kylla se, etta yks kokonainen paiva Queenstownissa jai multa uupumaan...En jaksanut olla vihainen matkatoimistolaisille. Kaikille sattuu virheita !

Saa taalla Uuden-Seelannin etelasaarella on aika kylma. Paivalla saattaa olla etela saaren pohjoisosassa yli parikymmenta astetta, mutta illat ja yot hyvin kylmia.
Etelaosassa etelasaarta on aika kylma johtuen Antartikselta tulleista kylmista tuulista ja ilma on usein myos hyvin sateinen. Kiva, kun olin ottanut pelkastaan kesavaatteita, sortteja, toppeja, lapsyt ja bikinit mukaan. Kavin ostamassa lampiman fleecen, pipon ja hanskat, jotta parjaisin reissun ajan.

Seuraavana paivana paasin vihdoinkin Queenstowniin. Paikka vilisi adrenaliinin hakuisia backpackereita, ja hostelliin asettuessani muutamat nuoret alkoivat heti esittelemaan milla tavalla ja kuinka korkealta he ovat hypanneet benjyn ja laskuvarjohypyn. Queenstown on todellinen extreme keskus. Sielta loytyy jokaiselle jotakin. Raftingista, helikopteriajeluihin. Ratsastuksesta lord of the rings retkiin sen kuvauspaikoille . Backpackerit oli kaikki ihanan avoimia ja vuodattivat saman tien kaiken missa ovat olleet ja mita tehneet. Oli hauska kuulla kaikenlaisia tarinoita. Outoa tietty tallaselle jorolle suomalaiselle, joka on tottunut ettei ny kauheesti sitten puhuta ylimaarasta vieraille. Mutta onneks tahankin tottui aika pian.

Ma en ajatellut hypata mistaan, kun ei sellainen niin kiinnosta, ja koska aikaa oli niin vahan, lahdin kondolihissilla Queenstownin kukkulalle, jossa soin mielettoman herkullisen buffet illallisen. Maisemat oli aivan mahtavia ! Tallaisia maisemia en ollut nahnyt missaan muualla kuin taalla. Kaikki oli kuin Taru Sormuksen herra- leffasta, vuoret, hobittikummut, niityt, jarvet, purot, vesiputoukset jne.
Queenstown oli ihana pikku kyla, oli harmi ettei mulle jaanyt enempaa aikaa viettaa siella. Seuraavana aamuna matka jatkui Queenstownista Kiwi Experience bussikierrokselle.
Aamulla oottelin bussia, ja selkaani koputti tytto joka kysyi, etta ootko lahossa Kiwi Experiencelle. Hanen nimensa on Lene (skoteista) ja toisen tyton Imorgen (briteista) kanssaan vietinkin sitten suurimman osan bussireissusta. Molemmat tytot sattuivat olemaan juristeja ja vasta alle 24-vuotiaita !! Sain heista hyvat ystavat ja reissussa pidettiin tosi hauskaa. Pelattiin korttia ja naurettiin japsien uskomattomille sadepuvuille.

Queenstownista lahdettiin Dunedin nimiseen kaupunkiin, jota kutsutaan little Edinburgh sen skottilaisen taustansa vuoksi. Dunedin kaupungin nimi tulee skottilaisesta Dundeen kaupungista, jossa sain nauttia vuosi sitten muutaman viikon koulun vaihto-harjoittelussa.
Dunedin ei muistuttanut Edinburghia yhtaan mitenkaan muuten, eika ollut millaan tavalla yhta kaunis kuin Edinburgh kuin etta ihmiset oli skottitaustaisia ja katujen nimet olivat Edinburghista. Taalla satoi rajusti melkein koko ajan. Dunedinissa kavin Cadburyn suklaatehtaalla, kierros ei ollut mitenkaan erityinen, emmeka saaneet kuin pari suklaapatukkaa, joten vierailu oli pienoinen pettymys. Dunedinista loytyy myos Worlds Steepest street. Eli jyrkin katu, mutta sita ei menty katsomaan, kun ei oikeesti jaksettu uskoa, etta sellaisesta latyska ymparistosta loytyy muka oikeesti maailman jyrkin katu. San Franciscon kadut on varmaan pikkasen jyrkempia...
Laitettiin Lenen kanssa ruokaa hanen hostellissaan ja kaveltiin pitkin Dunedinin katuja. Oli ihanaa puhua hanen kanssaan, ja harjoitella skottimurretta, jonka jo luulin menettaneeni.
Reissussa oli mukana myos muitakin britteja, pari tanskalaista, hollantilaisia ja sveitsilaisia. Oli kiva olla eurooppalaisten seurassa tama viikko !
Suurin osa naista backpackereista oli reissussa puolesta vuodesta vuoteen. Osa oli nahnyt jo niin paljon ja mulla oli taas paljon vinkkeja ausseihin menijoille. Ainakin itarannikosta.

Tuntui kylla oudolta asua backpacker hostelleissa, kun kaikki on yhteista. Siis suihkut, wc:t, keittio, huone jne. Samassa huoneessa asui samalla vahintaan nelja muuta. Yleensa kahdeksan oli maksimi. Ruokaa laitettiin sekasorrossa, mutta hyva henki oli jokapaikassa. Kaikki oli ystavallisia ja juteltavaa riitti ! Ruokaa laitoin melkein joka hostellissa, koska rahabudjetti oli nolla ja siksi etta ettei tarvinnut rampata ravintoloissa kaiken aikaa. Tein myos valipaloja bussimatkoille.
Saksalaisilla ja Hollantilaisilla tuntui olevan oma hostelli ketju YHA ja briteilla mukaanlukien skotit seka irkut oli oma ketju nimelta Base. Hassuahan tassa vaan oli se, etta kumpaan itse valitsi menevansa. Noh asuin kummissakin. Basessahan oli tietty aina parhaat bileet, mutta tietty kaikista aanekkain ja homeloin porukkakin. Yhat oli tosi siisteja ja rauhallisia. Tietty munhan oli paljon helpompi soluttautua enkkua puhuvien joukkoon, koska osaan sita tietysti paljon sujuvammin kuin saksaa, josta osaan nykyaan ehka tilata oluen ja schnitzelin..

Lenen kanssa puhuttiinkin siita, etta taalla on naisena ihan helppo matkustaa yksin. Mut jos ei ole enkku tai saksalainen, on vaikeempi loytaa kavereita, jos ei osaa kumpaakaan kielta hyvin. Enkut ainakin karsasti heti, jos ei osannut puhua kunnolla enkkua..No onneks mut oli otettu porukkaan messiin, joten no hata.

Dunedinista jatkettiin matkaa invercargiliin. Joka valilla pysahdeltiin aina syomassa ja katsomassa nahtavyyksia. Esim. nain aivan ihania pingviineja, merileijonia ja delfiineja luonnonvarasena, ja niin lahelta . Aika ihkua ! Invercargil on etelaisin kaupunki, siita seuraavana olisi tullut Antarktis vastaan, joten aika etelassa oltiin ja aivan toisella puolella maapalloa suomesta katsottuna. Kaytiin myos hienoilla vesiputouksilla. Purot ja jarvet taalla oli niin puhtaita, etta voitiin tayttaa vesipullot suoraan jarvesta !

Invercargilista ajeltiin seuraavana paivana Te Anau jarvelle, jossa kaytiin tsekkaamassa kiiltomatoluolat. Se oli kylla mieleton kokemus. Tapasin samalla reissulla tosi mukavan kanadalaisen tyton, jonka kanssa istuskeltiinkin sitten paikallisessa pubissa yohon asti.

Te Anau jarvelta lahdettiin seur.aamuna Milford Soundille joka on ehka kaikista tunneituin ja kuvatuimpia paikkoja etelasaarella. Kaytiin siella risteilemassa laivalla, jossa syotiin myos lounas buffet. Tama oli kylla uskomattoman hieno paikka !

Sitten jatkettiin takaisin Queenstowniin jossa kaytiin yhdessa baariloissa vahan hummailemassa. Tosin kahdeltatoista jo nukkumaan, koska viikko oli vienyt aika hyvin mehut tasta tytosta.

Reissu oli aika rankka, koska sosialisoit koko viikon ryhman kanssa ja enhan maa oo tottunut sellaseen ylenpalttiseen smal talk tulvaan mita piti koko ajan harrastaa.
Aamusin oli aina aikaset heratykset, ja iltasin vasta paasi hostelliin. Missaan hostellissa ei oltu enempaa kuin yksi yo.

Uusi-Seelanti on kylla todella vallottava paikka. Kauneinta mita oon koskaan nahnyt.
Sitten kun ma joskus kuolen, toivon etta se paikka mihin paasen on taman nakoinen !
Tata reissua en kylla tule katumaan ja oli hienoa, etta uskalsin tanne lahtea, vaikka alkuun hirvittikin lahtea yksin, kun ei tiennyt mistaan mitaan.

Tanaan saavuin Christchurchiin ja huomenna aamuyolla matka jatkuu takaisin Brisbaneen. Siella tapaan Tuijan ja Hennan ja jatketaan matkaa Gold Coastin Surfer Paradiselle surffaileen, arskaa ottamaan ja lepuuttelemaan selkaa ja jalkoja rinkan kantelun jalkeen. Taalla vietetaan viikko, jonka jalkeen mennaan hippiparatiisiin Byron Baylle.

Kaikille kovasti haleja ja terkkuja. Reilun parin viikon paasta minakin lahden ausseista Hong Kongiin, jossa vietan muutaman yon. Sitten 23.12. lento karahtaa suomen kamaralle. Sitten nahdaan ! Haikea fiilis tulee lahtea taalta 9 paivan Uuden-Seelannin reissulta. Ehka joskus uudestaan..

Detour.

Brisbane-Cairns-Stradbroke-Brisbane-Sydney. Brisbanessa oltiin siis muutama paiva ja Cairnsissa viivyttiin viikon verran. Vuokrattiin pyorat ja suhailtiin paikasta toiseen. Kaytiin mielettomilla retkilla. Snorklailtiin ja sukelleltiin koralleilla ja nahtiin mita mielettomimpia kaloja ja merenelavia. Kaytiin hienoilla saarilla, jossa valkosta hiekkaa silman kantamattomiin ja kristallin kirkasta vetta. Roikuttiin sademetsien ylapuolella maisemahississa ja alas tultiin vanhalla hoyryjunalla. Kaytiin hienoilla vesiputouksilla, heiteltiin Bomerangia abojen opastuksella, abot kertoivat historiastaan ja kulttuuristaan ja he kertoivat myos miten kaytetaan hedelmia ja kasveja laakkeina. Olli kavi myos tanssimassa abojen kanssa, niiden laulaessa ja soittaessa didgeridoota, aika mahtavaa! Kylla tuli niin paska lankkarisortaja olo etta vaan voi olla. Etta valkosten on pitanytkin menna joka kolkkaan sortamaan muita. Perkele!
Cairnsin Botanic garden, ei ollut ihan sellainen kun on muualla tottunut tallaisiin kasvitieteellisiin puutarhoihin. Se oli sademetsa ja sinne rakennettuja lankkuja joiden varassa kaveltiin. Jokaisen pitaisi kayda itse tuolla, jotta voisi kokea kaikki se mista nyt puhun. Uitua tuli ja rannalla makoiltua. Ruoka tehtiin suurimmalta osin itse, koska asunnossamme oli keittio ja takapihalla uima-altaan vieressa grilli. Grillailtiin kengurun lihaa, joka itseasiassa on aika helkutin hyvaa ja terveellista. Lihassa on nimittain aika vahan rasvaa ! Elaimia oli Cairnsissakin valtavasti. Papukaijoja porraili useita ja uutiset kertoivat lahdettyamme, etta krokotiili oli kapotellyt uimarannan tuntumassa, etta silleens. Sukellessamme meidan piti pitaa sukelluspukua ylla, koska stringrayt ja jellyfishit ovat aika polttavia otokoita, ja voi lamauttaa tai tappaa ihmisen kerta heitolla. Ja nyt oli se aika kun naita kyseisia otokoita siella pain esiintyy.
Backpackereita ja hippeja alueella esiintyi myos aika paljon, joka oli toisaalta ihan mukavaa. ;)Rento ilmapiiri huokui myos iltaelamassa.

Hammaslaakarissakin tuli kaytya parisen kertaa, mulle tehtiin elamani ensimmaista kertaa juurihoitoa, apuva! Rahaa paloi hommaan ihan pirusti ja matkabudjetti meni jalleen kerran persiilleen..

Unohdin muuten kertoa, etta kun kaytiin siella Australia zoossa, viereen tupsahti tutun nakonen tummaihoinen nainen. Rihannahan se oli. Mut en viittinyt lahestya mitenkaan. Silla oli keikka illalla ja oli ilmeisesti halunnut myos tsekata paikalliset otokat.

Mennen ja tullen kavimme taalla kampilla vaihtamassa Ollin matkalaukku rinkkaan, jotta saisimme kevyemman kannettavan. Oli myos kiva nayttaa Ollille paikka, jossa kuitenkin suurimman osan ajasta olen viettanyt. Se oli ihan ihmeissaan, etta talossa on myos oma kuntosalikin..sita on vaan tullut kaytettya liian laiskasti...

Cairnsin jalkeen matka jatkui Straddie-islandia. Hammaslaakari kertoi, etta muutama kuukausi sitten nainen oli uinut uimarannalla, ja hai oli syonyt sen, ei se meita haitannut. Uimaan vaan! Olin varannut etukateen edullisen huoneistotyyppisen majan, jossa saatiin taas tehtya apetta ja juomat pysyi kylmana. Straddiella makoiltiin rantsulla, kaveltiin ja uitiin. Kaytiin kiertamassa Point Look outin ympari kiertava kavelykierros ja uiskenneltiin uima-altaassa. Aivan mielettomat maisemat! Ollikin jo sanoi, ettei oo koskaan ollut nain hienossa paikassa. Tarkoitus oli ollut surffata taalla, mutta surffifirma teki meille oharit, eika ilmestynyt rannalle niinkuin piti. Noh No worries. Taalla ei kaikki oo niin pilkun paalle. Tyopaikallekin voi tyontekija jattaa tosta noin vaan tulematta. Taalla ei tarvitse ilmoittaa, jos ei huvita niin ei huvita. No worries! Surffaamaan paasen toivon mukaan Surffers Paradisessa myohemmalla ajalla.

Kaytiin reissumme aikana parisen kertaa leffassa ja taytyy sanoa, etta leffat on taalla tosi halpoja. About 6-8 AUD. Eli yli puolet suomen hinnoista. Hyva niin.

Stradbroken jalkeen yovyttiin viela yksi yo Brisbanessa, jossa paastiin taas alakerrassamme niin kaytannollisesti sijaitsevaan pubiin. Ilo oli taas ylimillaan ja seuraavana aamuna matka jatkui Sydneyyn. :)

Sydneyn hostellin (The Heaven Inn Gleben kaupunginosassa) olin varannut etukateen. Majotus oli siisti, niinkuin pitikin. Bussimatka keskustaan oli lyhykainen, kaupungin kokoon verrattuna. Sydney oli aivan valtavan kokoinen kaupunki ja turisteja mielettomasti jokapaikassa. Ekana paivana poristeltiin paikallisbussilla suoraan oopperatalolle. Se oli kuitenkin paanahtavyys. Turistien ja ihmisten maara allotti ja pakollisten valokuvaposeerausten jalkeen pyorittiin loppuilta tutustuen Sydneyn keskustaan.

Seuraavana paivana paatettiin lahtea taas rannalle. Coogee:n Ranta oli ylikansoitettu ihmisilla ja tottakai se tuntui oudolta, kun oli tottunut paratiisirantoihin, missa sai olla miltei omassa rauhassaan. Emme lahteneen sitten Bondi tai Manley beachille, koska ne olisivat voineet olla viela enemman taynna ihmisia. Joka metri oli paikoitettu skandinaavien pyyhkeilla ja tuli ihan valimeren fiilikset.

Loysimme ihanan kaupunginosan, vahan niinkuin Helsingin Kallion. Taalla oli paljon undercover kauppoja ja pubeja, josta loytyi mita ihmeellisimpia asioita. Tama oli ilmeisesti taiteilijoiden mekka. Tanne olisi voinut tulla uudestaankin, jos olisi ollut enemman aikaa.

Sydneyssa on kovasti myos puistoja, eli vaikka kadut pursuavatkin ihmisia ja ruuhka-aikaan on vaikea saada kulkuansa lapi on levahdyspaikka kauniissa puistossa taattu.

En ole tainnut mainita myoskaan aussien maahanmuuttajista (muutakuin suomalaisista, jotka on tooooosi pieni vahemmisto) mitaan. Eli jokapaikassa on aasialaisia aivan mielettomasti. Varsinkin isoissa kaupungeissa. Pikkukaupungeissa ja outbackeissa aika vahan tai ei ollenkaan. Aussit on kuitenkin niin lahella aasiaa, joten heidan on tanne helppo tulla. Isoissa kaupungeissa loytyy myos chinatownit, niinkuin melkein muualta maailmasta tahansa.

Rantapaivan jalkeen pulahdettiin hostellin uima-altaassa ja paineltiin Ollin loytamaan indierock iltaan. Paikka oli Hotel Annandale. Tama ei siis ollut oikea hotelli. Paikan nimi oli vaan jotain syysta tama. Bandeja soitti mestassa muutama ja osa niista oli oikein mainioita. Kumottiin muutama olutkannu ja hauskaa oli. Seuraavana paivana kaytiin Darling Harbourissa viela tsekkailemassa paikkoja ja reissu alkoi olla pulkassa.
Saatoin Ollin kentalle ja lahdin itse takaisin Brisbaneen.

Eilen saavuin takaisin tanne Clevelandiin ja kamppa on koko viikonlopun tyhja, joten paatin lepailla ja tehda kouluhommia, pesta pyykkia jne. Koitan myos saada varailtua Uuden-Seelannin majapaikkoja ja bussipasseja. Huomenna tekis kuitenkin mieli lahtea tohon lahi saarelle sinne Coochiemodlolle lautalla, jolla kavin reissun alkutaipaleilla. Tama ja ensi viikko toita. Ensi viikon lopulla koittaa taas uusi reissut ja uudet haasteet. Fraser island, joka on kuulemma tosi siisti paikka olis viela nahtava. Ehka ensi viikonloppuna. Valokuvia olis ollut kiva pistaa tanne, Olli vei mukanaan kameran toisen tayden muistitikun. Koitan jossain vaiheessa.
Ps. oon muuten jaanyt ihan koukkuun paikalliseen Idolsiin. Hauskaa, etta se tulee taalla samaan aikaan kuin suomessa.

Uutta tekstia.

Morjensta taas! Johan siita on ehtinyt kulua tovi kun viimeksi kirjoottelin tanne. Sorry kaikille, meidan kampilla on ollut netti pois kaytosta. Elieli. Pari viikkoa kului tosiaan toiden merkeissa seka viikonloppu niiden valissa olin jarkkailemassa suomikodissa tapahtunutta Finnfestia jossa kerattiin rahaa paikan toimintaan ja saatiin tuotua Queenslandin suomalaiset yhteen. Paikalla oli jengia pipona ja suurinta osaa houkutteli paikalle suomikodin keittion tekemat karjalanpiirakat ja ruisleivat. Mina olin myymassa koruja ja vanhusten tekemia kasitoita. Tosi moni suomalaisista kavi jutskailemassa mun kojulla ja oli mukava kuulla naiden tarinat aussilandiassa.
Varailin majoja loppu ajankohtaa ajatellen ja sain bookattua myos lennot uuteen-seelantiin, JIHAA!!Sinne lahden 28nov-7dec ja sen jalkeen hypataan tyttojen kanssa Goldcoastin Surfers paradiseen viikoksi ja sitten Byron Bay nimiseen paikkaan loppuajaksi ennenkuin Hongkong ja kotimaa toksahtaa nenan eteen.. Naista kerron kuitenkin sitten myohemmin.
2,5 viikon loma alkakoon ja kovasti odotettu hyypio saatiin paikalle loobailemaan =)
Viime viikolla siis hyppasi Olli suomesta kuvioihin ja kavin hakemassa sen Brisbanen kentalta aamulla aikaseen. Pena oli ottanut lennon aika hyvin, vaikka oli lentanyt n.3 pv tukka putkella.
Hurautettiin junalla keskustaan ja paastiin hostelliin (Tinbilly), jonka olin etukateen meille varannut. Hostelli osottautui loistavaksi. Alakerran baari notkui humalaisia backpackersseja ja bileet oli aina pystyssa, jeeeee ! Joka ilta bileet eri aiheilla, baywatch bileet, ladies night jne.
Huonekin oli ilmastointinsa ja oman wc:n/suihkunsa kera passelia kamaa, vaikka oli mielettoman halpa.
Brisbanessa tsekkailtiin siis Southbankin ihanaa hiekkarantaa ja herkullisia ayriaisravintoloita.
Kaytiin myos leffassa kerran ja kaveltiin kovasti. Kaytiin myos retkella Steve Irwinin zoo:ssa jossa siis olin jo aiemmin kaynyt. Siella on nimittain mielestani paras paikka nahda taman maan kansalliselukat, jos ei nimittain ole aikaa kokottaa luonnossa ja odottaa nakevansa luonnonvaraisia elaimia. Heitettiin Ollin matkalaukku Clevelandiin mun kampille ja vaihdettiin laukut yhteen rinkkaan. Ilmasto Brisbanessa oli about 28 astetta.
Brisbanessa viihdyttiin to-su ja sunnuntaina jatkettiin matkaa ultimate scuba diving centeriin Cairnsiin, jossa sijaitsee avaruuteen asti nakyva Great Barrier reef !!!Tanne piti lentaa, koska valimatka Brisbane - Cairns on about 2000 km, vaikka kartassa nayttaskin pienelta matkalta.
Taalla pitaa muutenkin melkein lentaa suukaupungisa toiseen, koska niinkun tiedatta Australia on oma mantereensa seka maansa. Ainoa laatuaan nain.
Taalla sita sitten ollaan. Paratiisimestoilla Cairnsin rantsun Backpackers nettikahvilassa.
Hostelli (Floriana) taalla on halpa ja aivan loistava. Niinkuin Lonely Planet tata kuvasi Hostel is filled with Oozing charm! Meilla on makkari, olkkari, keittio ja kylppari sellasessa vanhassa hostellissa mika on sisustettu ihan nukkekodin nakoseksi. Hostelli on Esplanade roadilla, eli ihan rantsulla. Rantsu tassa Cairnsissa on tosi uintikelvoton, koska vesi kuhisee Suolasen veden krokotiileja, joten ei kannata huljutella varpaita vedessa. Taalla niinkuin muuallakin pitaa muistaa uida ainoastaa rannoilla jossa on paikallinen Baywatch seka verkot estamaan jellyfishien ja haitten paasya rantaan. Mistaan ei tietysti tieda verkkojen mahdollisista rei'ista, mut no worries, kerranhan taalla eletaan ! On tahan rakennettu keinotekoinen hiekkalaguuni missa voi kayda pikaseen pulahtamassa.
Cairns on muuten todella kaunis pikkukaupunki ja on taynna nuoria backpackereit ja mika parasta taalla hengailee mielettomasti Aboriginaaleja.. Awesome ! Eilen nain abon joka soitti Diggeridoota, siis sita puista isoa putkea, oooh !
Tanaan meinataan pitaa viela Cairns paiva ja vuokrataan pyorat viikoksi, joka aika me taalla vietetaan. Kaydaan varmaan tanaan tsekkaileen bussilla pohjoispuolella olevia rantsuja ja silleens. Lampoa taalla riittaa. Cairnsissa on nyt kuumin kausi menossa ja asteita taalla on about 30-35..Sehan sopii meille !!
Aiotaan varata sukellusreissu koralliriutalle ja samalla jollekin paratiisisaarelle. Sitten jokupaiva mennaan nakoalahissilla vuorille sademetsaan tsekkaileen abojen mesta ja takaspain tullaan vanhalla hoyryjunalla. Maisemat ovat kuulemma taattuja !
Eilen illalla kaytiin iltamarkkinoilla ja mentiin jonkun kiinalaisen akupistehierojan houkuttelemana hierojalle, halvalla kun sai. Hieronta sattui selkaan aivan jarisyttava paljon, mun selka kun on ollut ihan reporanka tyoputken jalkeen. Sitten se kinkki latkas mun selkaan 4 kappaletta jotain eucalyptus/tiikerisalva-lappuja ja sanoi, et huomenna olo on hyva. Ma en meinannut paasta siita hierontapoydalta ylos ja mua huimas ihan torkeesti. Ajattelin et nyt se selka meni sitten viimosen kerran paskaksi, ja ett kuinka tyhma sita ihminen voi olla.
No aamulla kun herasin, selka tuntui tosi hyvalta. Eli ehka noi sitten taitaa tietaa enemman laaketieteen asioista, kuin me.
Hikivaluu ja janottaa mut reissu jatkuu ! Terkkuja ja haleja.

Rantsuja, Rantsuja !

Perjantaina haettiin paikallisesta alkosta vahan viinia ja kaupasta juustoja. Syotiin ja juotiin hyvin ja nuupahdettiin aikasin petiin.
Lauantaina lahdettiin ysin aikaan sompaileen Stradbroke saarelle Tuijan, Hennan ja Eeron seurassa. Lautta lahti tasta Clevelandin satamasta, johon on pauttiarallaa 10 min.bussimatka. Lauttamatka kesti 30 min. Reissu lautalla oli mahtava ja nakoalat upeat. Ma vaan taputin kasia ja huokailin innosta. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja lautalla sai ottaa kannella arskaa mukavilla penkeilla. Lautan saavuttua saarelle hyppasimme bussiin, joka vei meidat Point Look Out:iin, jonka lahettyvilla saaren bestit rantsut sijaitsee. Tama tais olla pohjosen saaren osion ns.paakyla. Taalla oli muutama kahvila, ravintola ja pari pikkuruista kauppaa. Saarella sattui olemaan samaan aikaan surffikisat, jota menin sitten ihailemaan main beachille. Tama rantsu jatkui silman kantamattomiin ja aallot olivat huikeat. Tama ei ollut yleinen uimaranta, mutta loistava surffaukseen. Tuntui, etta surffarit ei saanu tarpeekseen aalloista vaikka meni nurin miljoonaan kertaan. Aattelin hommata sellasen pikkasen minilaudan, jolla vois alotella surffausta ihan rannan aalloista ja sit kokeilla isompaa lautaa! Paikalla oli valitettavasti vain sellaisia about alle parikymppisia - keski-ikaisia surffareita, ja ihmettelimme missa meidan ikaluokan silmanilot piileksii..Muuten emme tajunneet kisoista mitaan, siis miten siella laskettiin pisteet tai kuka oli hyva tai kuka ei. Siita viis, meininki oli mahtava ! Otettiin talla rantsulla arskaa muutama hetki ja iho alkoi mukavasti karvahtaa, vaikka oli kolmekymppista arskarasvaa ja lisatty miljoona kertaa.
Vaihdettiin rantaa, Cylinder--suomalaisittain sylinteri rantaan. Taa ranta oli myos tosi huikee, ja mika parasta, siella paasi uimaan !! Talla rannalla ei ilmeisesti ollut haikaloja, mika taitaa olla kuuleman mukaan tan saaren vitsaus. Jotkut kalastaja alukset heittaa roskakalat veteen tan saaren edustalla, joka houkuttelee hait lahelle. Talla saarella on siis ihan oikeesti hait syoneet ihmisiakin!! Valaita ja delfiineitakin olis kuulemma ollut, mutta ei tietysti nailla mestoilla missa kaytiin. Rannalla kipitteli valkosia rapuja, jotka oli tosi huvittavia otuksia. Rantsun hiekka oli hienointa mita oon koskaan nahnyt. Se oli niin hienoa, etta kun silla kaveli, kuuli samat aanet, kun pakkaslumella kaveltaessa. Hiekka tarttui joka paikkaan, eika sita saanut millaan irti. Ei ees uimassa kaymalla.
Talla saarella on myos sisamaassa suolajarvi, mutta sinne meilla ei nyt jaanyt aikaa. Saari oli todella vihrea, ja hienohiekkaiset rannat ymparoivat kauttaaltaan sita. Taalla saa olla totaalisen rauhassa, ja taalla ei alyttoman paljon ollut ihmisia. Tanne tahtoisin vieda Ollin kun se tulee.
Aurinko alkoi laskemaan siina kuuden pintaan, ja lahettiin hyvissa ajoin pois. Kaytiin Clevelandissa syomassa ja illalla olinkin ihan naatti!!
Sunnuntaina herasin taas aikasin, taalla ei siis saa vaan nukuttua pitkaan, kun on jaanyt rytmi tyoviikosta paalle. Lahettiin Brisbaneen kaupoille ja Southbankin rannalle ottamaan arskaa. Brisbanen keskella virtaa joki, ja joen lapi toiselle rannalle paasee city cat -nimisilla katamaraani aluksilla. Paivassa saa matkustaa Off Peak daily nimisella lipulla esim.taalta Brisbaneen ja brisbanen sisalla niin paljon kun haluaa. Lippu on about 7-8 dollaria, eli puolet siita on euroissa joku 3-4. Eli tosi halpaa. Citycatit kulkee koko ajan, ja niilla on tosi helppo kulkea.
Jossain vaiheessa siirretaan siella suomessa kellojakin, ja sitten aikaero tanne on 8 h. Nyt se on 7 h. Kellonaika on erilainen, riippuu missapain ausseja on.
Viikonlopun aikana tuli syotya aika paljon herkullisia kala ja ayriaisruokia. Ne taalla osataaan valmistaa ja on aina tuoreita! Viikonloppu oli kylla toudella onnistunut. Ens viikonloppuna taalla suomikodissa jarjestetaan Finn Fest-niminen tapahtuma, johon tulee esim.Maori tanssijat jne. Lupasin osallistua niihin ja saan sitten tyotunteja lisaa. Meen myymaan lahjoitettuja koruja vieraille ja asukkaille. Katotaan jos paastaan ens viikon sunnuntaina sinne Gold Coastille. Se Byron Bay mua lahinna kiinnostas, mutta pitaa nyt tsekata. Aiotaan lahtee viikolla kaymaan ton Victoria Point ostoskeskuksen vieressa olevaan elokuvateatteriin. Tietty toi maailman suurin elokuvakangas Brisbanessakin kiehtoisi. Eihan sinne oo kun tunnin matka..katotaan nyt! Rahaa kuluu ihan hulluna, enka tiia miten ma parjaan loppuun asti taalla. Mulla nimittain on varmaan 3 viikkoa lomaa loppuvaiheessa, ja pitas saada majotus hommattua jostain sille ajalle, apuva !
Kylla taalla on hienoa olla, ei tallaisia kokemuksia pysty sanoin kuvailemaan, eika kaikkea muistakaan kertoa kun paasee koneen aarelle. Meita on taalla tosiaan 5 tyyppia, ja yksi kone kaytossa, joten aikaa ei liioin ole kirjotella ja miettia.
Koitan laittaa taas pian kuulumisia !

Peerjantaiii !

Heratys koko suomen hengityskoneita pidatteleva kansa, meitsilla on nimittain nykyaan ihan helmen vaalea tukka. Kavin paikallisessa parturissa ja pajautettiin sit vahan varia paahan. Tykkaan ite kylla tosi paljon, ja yritin ottaa ittestani eilen illalla epatoivoisesti kuvia jotta voisin laittaa niita jonnekin naytille, mutta niinkun varmaan tiiatte, ittesta on aika vaikee ottaa kuvia. Kamerakatta koittaa venyttaa mahd.kauas, mut kuitenkin saa kuvan vaan jommastakummasta sieraimesta..
Mut nyt on hyvat perjantai fiilikset. Just sopivasti alko kututtamaan tyo, jotta voi taas nauttia viikonlopusta. =)
Ollaan tosiaan ton Eeron (eli se toinen sh-opisk) kanssa tehty taalla muun tyon ohessa sellasta projektia, jolla koulutetaan paikallisia hoitajia. Nailla apuhoitajilla on siis parin kuukauden Geriatria-koulutus ja sitten Enrolled Nursella (joka on vuorosta vastuussa ja joka huolehtii laakehoidosta jne) on n.puolet lahihoitajan koulutuksesta. Registered Nurseja, eli yliopistosta valmistuneita sairaanhoitajia ei taalla taida juurikaan olla, muuta kuin johtotehtavissa, eli ei siis kentalla. Tehdaan naille kirjallisia manuaaleja ihan perusjuttuihin kuuluvista asioista kuten, kuntouttava tyo-ote, hygienia, diabetes, insuliinin anto, verensokeri mittaus, verenpaineen mittaus jne. Ollaan alkuun otettu tietty teoria pohja luotettavista lahteista ja sit kerrotaan teoria aina 2 pm Handover meetingissa. Sen jalkeen pidetaan pienia tyopajoja tyontekijoille, jolloin opetetaan /refreshataan naa hommat kaytannossa. Viimeiseksi testataan ja tsekataan, etta onko asiat jaaneet mieleen. Taa projekti tuntuu mielekkaalta, jossa pystyy myos paivittamaan omaa tietoaan ja saamaan puristettua ehka viela lisaa infoa itselleen naihin perusjuttuihin liittyen. Ja tietty saahan tyopaikkakin aivan LOISTAVAT parhaaseen A-ryhmaan kuuluvat manuaalit kayttoonsa.
Toinen juttu mista oon iloinen, on, etta yhtena paivana paasin paikalliseen sairaalan leikkaussaliin, jossa sain kokeilla kirurgin assistenttina toimimista. Oli tosi siistia, ja mulle tuli nyt siihen tyohon mahottoman kova palo...oiskohan nyt loytynyt Mintulle oikea paikka olla duunissa???Nooooooo, ehtiihan sita ammattia vaihtaan viela kerran jos silta tuntuu..Ei vaineskaan Heti luuli kumihuuli.. !!!
Yks homma meni nyt ainakin persiilleen, nimittain ei saadaakaan pakua lainata tyopaikalta varmaan enaan olleskaan. Taa taitaa liittya varmaan vakuutuksiin tai jottain. Mutta no hata. Kyyylla taalta paasee aina jollakin jonnekin. Niinkuin sanotaan, etta turvallinen lahto-matka-paluu-matka tarjoaa seikkailijalle kuitenkin kaikki matkan eri vaiheet. Mita muuta sita tarvitaankaan??;)
Parturistakin pyorailin torstaina niin pimeella, etta en nahnyt eteen ollenkaan. Piti vaan muistella miten se tie meni ja sit kuunnella pyoran alla rapisevaa maastoa...aika hitsin vaarallista ja lepakotkin liihotteli paan ylapuolelta ohitte. Tein saman jutun mita lapsena tuli tehtya. Hyrailin tosi lujaa jotain biisia ja koitin voittaa pelkoni. Jumankeideenin-Jukka, kylla siina pelasty elukat jo Sydneyyn asti. Perkules, enaan en lahe kylla taalta landelta pimealla mihkaan ilman autoa ! Onneks tosiaan tasta eesta lahtee ja saapuu busseja, joten ei hatia mitia ! Kylla taalla tietty jonkinasteinen erakkomaisuus iskee, kun on paivat toissa ja illalla istutaan kampilla porukalla ja jauhetaan tyojuttuja ja tyopaikka on nakoetaisyydella. Mut tiian, etta kaikki on sen arvosta kun vapaat koittaa paasen vahan tsekkaileen aussilandiaa ympari ampari.
Huomenna tosiaan pits lahtee sinne Straddielle ja sit Gold Coastille. Haleja ja pusuja kaikille, on tosi iksu !! Ja kiitos kaikille ihanille lukijoille. I hold special space in my heart for you.
Taalla Minttu Pitkanen, Brisbane, Cleveland, Thornlands, Redland bay road.

NO WORRIES MATE !

No worries mate ja G'Day mate ovat lauseet jota taalla jengi hokee alituiseen. Aussilaiset ovatkin aika huoletonta porukkaa, vaikka tekevatkin kovasti toita. Viime viikonloppuna olimme Sunshine coastilla. Nimensa mukaan olisi luullut, etta siella paistaa aurinko, mutta vetta satoi koko viikonlopun. No worries. Lahdimme Australian zoohon joka on Steve Irwinin ja hanen perheensa elamantyo. Steve kuoli itsekin stingrayn eli rauskun kuolettavaan piikkiin, joka osui suoraan hanen sydameensa hanen ollessa sukeltelemassa Great Barrier Reefella. Steve oli tehnyt vasymatta toita Australian ja koko maailman elaintensuojelun hyvaksi ja mun arvostus hanta kohtaan kasvoi kovasti. Tama zoo ei siis ollut mikaan korkeasaaren tyyppinen, jossa elaimet ovat hakeissa, vaan suurin osa on pelastettu jostain liemesta ja elaimilla on todella mukavat oltavat ja aika iso ja vapaa alue kaytettavinaan. Ei tullut siis kauheen paha omatunto maksaa paasymaksua tanne, kun ties, etta rahat menee elaintensuojeluun. Nain taas niin paljon elaimia, miten en koskaan kuvitellut olemassa olevankaan ja niita oli mukava seurata ja repeilla niitten touhuja. Eraskin lintulaji (naytti ihan joltain nokikanan ja kalkkunan risteytykselta) teki pesaa kuopimalla jaloillaan maata isoksi keoksi. Naita lintuja oli joka paikassa ja jollakin oli jo tosi iso keko, parin kolmen metria korkea. Siina oli kylla ruopimista..Sitten nain ihan siilin nakosen tyypin, jolla mielton nokka, ihan kuin linnulla. Hassua !!Rapsuttelin kenguruita, koaloita ja nain valtavan hienon krokotiilishown. Wompatit oli isompia, kuin olin kuvitellut, mutta silti yhta sopoja. Liskoja ja kaarmeita oli kauheesti ja lintuja oli myos tosi montaa laatua ja siella oli lentonaytos. Fiilis oli kuin olisi ollut jossain ilmavoimien naytoksessa ;).
Sain tietaa, etta ihmisen ei oikeestaan tarte taalla periaatteessa pelata muuta kuin hyvin myrkyllisia kaarmeita, joita joka paikka kuhisee. Tosiaan onhan tietysti hamahakkeja ja kaikenlaista muutakin myrkyllista ja varaarallista mielettomasti taalla kuten haikalat seka krokotiilit, mutta ne nyt harvemmin hyokkaa ihmisen kimppuun. Perusidea on, etta annetaan elaimille tilaa, niin nekin antavat meille tilaa. Sade ei haitannut lauantain reissuamme ja kivaa oli. Backpackers hostellimme oli kammannyt varauksen ja 10 hengen ryhmamme jouduttiin jakamaan kahtia. Ei tosiaan haitannut, etta sain naytettya vahan nyrpeaa naamaa respassa hoidettua osalle porukasta huoneiston, joka oli rannalla, jossa oli pari makkaria, keittio, parveke, tv, siistit kalusteet ja kaikki kodinkoneet mita vaan toivoa voi. Uima-allaskin loytyi, tosin paremmalla ilmalla olis sitakin tullut varmasti kaytettya. Matkustimme tanne Sunhine coastille taalta Redland bayn alueelta Clevelandista about 4 tuntia. Matka linnuntieta on about 1-2 h, mutta jostain syysta yhteydet yleisilla kulkuneuvoilla ei ollut sujuva. Jouduimme useaan otteeseen vaihtamaan kulkuneuvoa bussista junaan ja toistepain. No se ei kylla mua haitannut yhtaan. Mulla kun on sellaset unenlahjat, etta kunhan vaan repsautan paani toiselle puolella ja alan vetaan sikeita. Matka sujuu tosi joutusasti =). Lauantaina oltiin aika vasyja, eika jaksettu lahtea illalla mihinkaan. Kaytiin hakemassa take awayt ja mentiin aikaisin nukkumaan. Sunnuntaina oli edelleen surkea keli, joten lahdimme Under water worldiin Mooloolapaan. Matkustimme tanne bussilla n.1 tunnin ja paikka oli myos tosi kiva. Tosin mulle tuli huonot fiilikset koulutetuista hylkeista ja niiden oloista, mutta muuten paikka oli hieno. Nahtiin miljoonia erilaisia kaloja esim.isoja haita ja rauskuja. Paikan ja altaan alle oli rakennettu iso muovinen putki , jonka lapi paasen kavelemaan ja katselemaan muovisen pleksin lapi naita ihastuttavia meren elavia. Nyt mulla on vahan enemman tietoa myrkyllisista kaloistakin, kun lahden sukelluskurssille. Rannat taalla Sunshinella on tosi upeat ja niita loytyy silman kantamattomiin. Surffareita bongattiin odottomassa taydellista aaltoa. Sunnuntai iltapaivalla matkustimme samaa reittia kotiin ja eilen alkoi taas tuttu tyoviikko. Teen taman blogin ohella tyohon liittyvaa paivakirjaa, koska en salassapitovelvoitteen vuoksi tassa voi puhua tyohon liittyvista asioista. Jos siis joku sattuu ihmettelemaan miksi en tassa puhu juurikaan tyosta, jossa kuitenkin vietan talla hetkella suurimman osan ajastani. Teen siis vahan pitempaa paivaa, jotta saan harjoitteluun liittyvat tunnit tehtya, ja vapaata kierrella taalla enemman, koska tyopaikalla ja koululle se oli okej ja sitten paasen taalta kuusesta nakemaan muutakin, vaikka toisaalta olen onnellinen, etta saan myos nahda taalla aussien maaseutua, enka pelkastaan turistirysia. Sen verran voin sanoa, etta olen vihdosta viimein saanut olla myos viriketoiminnassa mukana, joten tyo on tullut hieman mielekkaammaksi. Menen myos asukkaiden mukana sairaalakaynneille erilaisiin toimenpiteisiin joten paasen tutustumaan myos aussien sairaalamaailmaan.Tuntuu, etta on tahan mennessa nahnyt tosi vahan asioita. Toisaalta oon ollut taalla vasta kohta kolme viikkoa, joten enkohan tule nakemaan erilaisia paikkoja viela kuinka paljon. Toivon, etta tulen nakemaan viela paljon luonnonvarassa elavia elaimia. Koaloita kuulemma ei ole enaan niin paljoa kuin jokunen vuosi sitten. Ne jaavat nimittain helposti autojen alle, ja ihmiset metsastavat ja tappavat niita. Kenguruita on taalla kuulemma enemman kuin australialaisia, joten niita varmasti tulen kohtaamaan useita. Yhtaan aboriginaaliakaan en ole viela bongannut. Aussit eivat kuulemma arvosta aboja ollenkaan, vaikka abothan ovat itseasiassa alkuperaiskansaa, vahan sama juttu kuin jenkeissa intiaanien kanssa. Abot on ajettu kaupungeista pois, ja he asuvat omissa yhdyskunnissaan. Aion ottaa selvaa missa niita pyorii, ja lahtea sinne jonnekin tsekkailemaan niiden juttuja. Taman viikon jalkeen on enaan 1,5 viikkoa toita ja sitten on 2,5 viikon loma ja sen jalkeen 2 viikkoa toita. Eli hetkonen hei, mullahan on enaan 3,5 viikkoa toita. Jes !!!!Rahaa taalla kuluu tosi paljon. Siis ei juurikaan tahan majotukseen tai viikolla tapahtuvaan ruokailuun, mutta kun on tullut vahan shoppailtua vaatteita, koska en ottanut oikeen mitaan suomesta mukaan. Tyovaatteet lahinna ovat vieneet jonnin verran rahaa, meilla ei siis tyopaikalla ole tyopaikan kustantamia vaatteita, vaan kaikki on omakustanteista. Paivassa saattaa menna pari kolme paitaa riippuen kuinka puhtaana pystyy pitamaan itsensa tyon ohessa. Paivalla taalla on tosi kuuma, joten tyoskennelle hikoilee aivan tolkuttomasti. Olemme saaneet lainattua Finlandia villagen pakua viikolla ja paastaan silla tekemaan viikolla toiden jalkeen pienia tutkimusmatkoja lahiymparistoon ja ostoskeskuksiin. Tarkoitus olisi lahtea kaymaan lahella olevassa viinitilassa seka torstaina parturiin, jeeee!
Tein pari paivaa sitten auringonotto projekti paatoksen. Eli otan joka paiva 20 min.arskaa takapihallamme. Taman enempaa auringossa ei yksinkertaisesti pysty olemaan, vaikka olis millaset suojakertoimet paalla. Mutta tuo 20 min on tosi tehokasta aikaa ja siina ehtii saada rusketusta hyvin. Olen talla hetkella nimittain viela valkoinen kuin lumiukko. Ainakin naihin ausseihin verrattuna.
Toivoisin paasevani myos paikalliselle lammas-ranchille outbackin lahelle ratsastamaan hevosilla ja tsekkailemaan paikkoja.
Koti-ikavakin on, mutta onneksi pystyn kaantamaan sen positiivisesti voimavaraksi ja tajuan samalla, kuinka tarkea on mies, perhe, ystavat ja lemmikkielaimet. Ensi viikonloppuna aion tehda tutkimusmatkaa Stradbroke islandille ja ehka Gold Coastille. Straddielle paasee tasta Clevelandista ferrylla ja on kuvien ja juttujen perusteella tays paratiisi. Siella on rankattu maailman 5 paras sukellusmesta ja lehdesta luin just, etta siella on myos arvostetuimmat surffimestat, etta silleensta. (straddiesta loytyy myos haikaloja, aitille terkkuja, hehe)Toisaalta Goldcoastilla tasta Brisbanesta hieman etelampaan on paljon huikeita mestoja kuten esim. Byron Bay (kuulemma aikamoinen hippimesta) ja Surfers Paradise on tosi tunnettuja turistien ja surffareiden keskuudessa, joten sinnekin on pakko paasta, ehka saatas paku viikonlopuks ja tehtas la Stradbroke ja su Goldcoast!! Siihen asti No worries mate ! P.s. Paasin askon toista ja pihalla jokotti jattilaismainen sylkysammakko, siis se joka sylkee myrkyllista monjaa..vahan huikeeta. Sit mun huoneesta on loytynyt hamahakkeja jos jonkin nakoisia. Enaan en jaksa olla alyttoman peloissaan, alkuaikana en meinannut saada yolla unta, kun tuntu etta joka nurkka rapisee ja joku liikkuu huoneessa..Mutta nyt nukkumaan jatketaan taas myohemmin !